Suomen musiikkitieteellinen seura muistelee lämmöllä ja kaivaten Helsingin yliopiston musiikkitieteen pitkäaikaista yliopistonlehtoria Kai Lassfolkia. Kain muistoksi on avattu surukirja, johon voi käydä kirjoittamassa suruvalittelunsa ja muistonsa. Kirja on avoinna 31.10. asti Helsingin yliopiston Musiikkitieteen tiloissa Topeliassa, C-siiven käytävän päässä (Unioninkatu 38). Tämän jälkeen surukirja luovutetaan Kai Lassfolkin omaisille.
*
Kai Lassfolk (1961–2021)
Helsingin yliopiston musiikkitieteen yliopistonlehtori Kai Lassfolk kuoli 19. syyskuuta 2021 Espoossa 60 -vuotiaana. Hän oli syntynyt Espoossa 25. toukokuuta 1961. Kai sairasti kaksi vuotta mutta oli töissä vielä syyskuun vaihteessa.
Suoritettuaan ylioppilastutkinnon Etelä-Tapiolan lukiossa Kai aloitti opintonsa Helsingin yliopistossa, jonka historiallis-kielitieteelliseen osastoon hän kirjoittautui syyskuussa 1983. Kain pääaine oli musiikkitiede, joka kuului silloiseen Taiteiden tutkimuksen koulutusohjelmaan. Pitkän sivuaineen eli cum laude approbaturin hän teki tietojenkäsittelyopista. Musiikkitieteen opettajakuntaan Kai liittyi jo opiskelijana 1980-luvulla vetäen studiokursseja, joista sittemmin muotoutui musiikkitieteen ns. C-linja eli
tietokoneavusteinen musiikintutkimus.
Kai väitteli musiikkitieteestä vuonna 2004 aiheenaan tietokoneavusteinen nuottikirjoitus.
Helsingin yliopistossa Kai toimi musiikkitieteen opettajana ja tutkijana yli 30 vuotta hoitaen uransa aikana useita tehtäviä studioamanuenssista ma. professoriin. Vakituista yliopistonlehtorin tehtäväänsä hän hoiti luonteelleen ominaisella omistautumisella aina tämän lukuvuoden alkuun asti. Tieteellisten seurojen valtuuskunnan ja Suomen yliopistot ry:n viime keväänä myöntämä tiedeyhteisön kultainen ansiomerkki oli hänelle suuri ilon aihe.
Kain tutkimus- ja opetusaloja olivat musiikki- ja ääniohjelmointi, äänisignaalin käsittely sekä spektrianalyyttinen sointitutkimus. Tutkimuskohteisiin kuuluivat myös musiikkiteknologia sekä suomalaisen elektroakustisen musiikin historia, sen laitteistot, soittimet ja estetiikka. Viime vuosien kehitystyö kohdistui arkeoakustiikan mittaus- ja kenttätyömenetelmiin.
Kaissa yhdistyivät luonnontieteellinen ja historiallis-kulttuurinen asiantuntemus sekä käytännön tekninen osaaminen. Jos jotain tutkimuksessa tarvittavaa laitetta tai ohjelmistoa ei ollut saatavilla, Kai teki sellaisen itse.
Helsingin yliopiston musiikkitieteessä Kai oli kantava voima. Kauaskantoisin saavutus oli musiikkitieteen studion ja siihen kytkeytyvän ainutlaatuisen tutkimuksen ja opetuksen ylläpito. Kain määrätietoisuuden ansiosta Pohjoismaiden vanhin elektronimusiikkistudio ja musiikintutkimuslaboratorio on säilynyt tietokoneavusteisen musiikintutkimuksen asiantuntijoiden koulutusympäristönä, inspiraationlähteenä ja kohtauspaikkana yhä uusille sukupolville.
Lukuisat opinnäytteiden tekijät saivat Kaista aidosti kuuntelevan ja kannustavan ohjaajan. Taiteiden tutkimuksen koulutusohjelmissa ja naapurialoilla hän oli pidetty työtoveri, jolla oli rakentava ote ja hienostuneet kommunikaatiotaidot. Pitkän linjan työntekijä välitti eteenpäin sellaista osaamista ja yliopistoyhteisöllistä elämäntaitoa, jota ei kirjoista ja ohjeistuksista opi.
Luonteeltaan Kai oli poikkeuksellisen hyväsydäminen ja ystävällinen. Hän säilytti rauhallisuutensa, optimisminsa ja sillanrakennuskykynsä vaikeissakin tilanteissa. Häntä arvostettiin tieteenala- ja tiedekuntarajojen ylitse kuin myös ympäri maan – ja kansainvälisesti – musiikin ja äänen tutkijoiden sekä elektronisen musiikin tekijöiden parissa. Lempeän Lassfolkin puheessa ilmeni hyökkääviä sävyjä ainoastaan auton ratissa.
Kain intohimoja olivat uudet ja vanhat teknologiat, klassiset soitinmallit, sähkökitarat ja syntetisaattorit, mikrofonit, vahvistimet ja kamerat. Hän oli Kruununhaassa sijaitsevan Kitarapajan kanta-asiakas, ja usein raskaita työpäiviä kevennettiin spontaaneilla vierailuilla ”pajalle”. Niin ikään laadukas ruoka, viini ja kahvi olivat hänelle tärkeitä. Rooman San Lorenzossa sijaitsevassa kalaravintolassa Da Franco al Vicolettossa perustettiin muutaman kollegan kesken vuonna 2006 Sonic Culinarism -tutkijaryhmä kehittämään äänenmaistelua ja järjestämään st-alkuisia teemaseminaareja (mm. Stockhausen 2011, Stratocaster 2011, Studio 2012, Stereo 2013, Stradivarius 2017).
Kain kodissa ystävät ovat saaneet nauttia sydämellisestä vieraanvaraisuudesta ja verrattomista kotikonserteista perheessä, johon kuuluvat puoliso, huilisti ja musiikkitieteilijä Hellevi sekä kaksi poikaa, musiikin maisteri ja viulisti Elias ja tekniikan kandidaatti Salomo.
Me kollegat ja ystävät opimme Kaitsulta tieteen, taiteen ja tekniikan ohella elämäntaitoa, hetkeen heittäytymistä ja yhdessä iloitsemista. Kai pyyhki usein silmälasejaan, koska nauru oli herkässä. Elämisen intensiteetti säteili Kaista loppuun saakka.
Susanna Välimäki, taiteiden tutkimuksen apulaisprofessori, musiikkitieteen tieteenalavastaava
Jaska Uimonen, musiikkitieteen tuntiopettaja, jatko-opiskelija
Juha Torvinen, musiikkitieteen yliopistonlehtori
Riitta Rainio, akatemiatutkija, musiikkitieteen dosentti
Mikko Ojanen, musiikkitieteen tuntiopettaja, FT
Suomen musiikkitieteellinen seura 