Suomen Musiikkitieteellisen Seuran Syyskokous

13.11.2018

Suomen musiikkitieteellisen seuran syyskokous järjestetään keskiviikkona 28.11.2018 kello 16:30 Helsingissä, Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tiloissa Musiikkitalossa (Töölönlahdenkatu 16 C), kokoushuoneessa S3101.

Kokouksessa valitaan vuoden 2019 hallitus sekä keskustellaan seuran ensi vuoden toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta. Kokouksen jälkeen vuorossa on vapaamuotoista keskustelua kuohuviinin kera seuran ja musiikintutkimuksen alan nykyisistä haasteista sekä seuran tehtävästä osana suomalaista musiikkielämää.

Kokouksen esityslista on seuraava:

1. Valitaan kokoukselle puheenjohtaja, pöytäkirjan pitäjä ja pöytäkirjan tarkastajat

2. Todetaan kokouksen päätösvaltaisuus

3. Vahvistetaan tulevan vuoden toimintasuunnitelma sekä talousarvio

4. Päätetään jäsenmaksun suuruudesta seuraavalle toimintavuodelle

5. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja viisi muuta varsinaista jäsentä sekä kolme varajäsentä

6. Käsitellään muut hallituksen kokoukselle esittämät asiat

7. Käsitellään asiat, jotka joku seuran jäsen on kirjallisesti vähintään 14 päivää ennen kokousta hallitukselle esittänyt kokouksessa käsiteltäviksi

Kokoukseen liittyviä liitteitä (toimintasuunnitelma ja budjetti) voi tiedustella seuran sihteeriltä osoitteesta mts.toimisto(a)gmail.com.

Toivotamme kaikki seuran jäsenet tervetulleiksi!

Suomen musiikkitieteellisen seuran hallitus

Mainokset

Seuran Syyskuulumisia

07.11.2018

Seuran sihteeri vaihtui loppukesästä ja uutena toimessa on aloittanut Minna Karppanen, barokkimusiikin tutkimukseen suuntautunut musiikinteorian ja cembalonsoiton maisteriopiskelija Taideyliopiston Sibelius-akatemiasta. Minnalla on lisäksi tutkinto liiketalouden puolelta ja laaja-alaisesti kokemusta erilaisista hallinnollisista tehtävistä. Sihteerin työhön hän lähtee avoimella kehittämisasenteella kiinnostuksenaan ideoida uusia, yhteisöllisyyttä vahvistavia etuja ja mahdollisuuksia jäsenkunnalle.

Sihteerin tavoittaa tuttuun tapaan sähköpostitse osoitteesta mts.toimisto(a)gmail.com

Musiikki-lehti:

Musiikki-lehti 2/2018 on nyt ulkona! Numero on toteutettu yhteistyössä ArtsEqual-hankkeen (www.artsequal.fi) kanssa. Vuonna 2019 Musiikki-lehti siirtyy kaikille avoimeksi online-julkaisuksi. Lehti ilmestyy osoitteessa musiikki.journal.fi, jossa on nyt luettavissa myös kuluvan vuoden ensimmäinen numero (1/2018).

Tulossa:

Seuran jäsenistö kutsutaan pian koolle syyskokouksen merkeissä! Kutsu lähetetään sähköpostitse sekä julkaistaan seuran Facebook- ja nettisivuilla.

Muistutuksena myös, että Suomen musiikintutkimuksen vuosisymposium on tulossa jälleen ensi keväänä. Symposium järjestetään tällä kertaa Helsingissä, ja Call for Proposal julkaistaan piakkoin – pysy siis kuulolla!

Hyvää loppusyksyä!


Suomen musiikkitieteellisen seuran sihteerin paikka haussa

22.05.2018

Suomen musiikkitieteellisen seuran sihteerin paikka avautuu kesällä 2018. Sihteeri on seuran ainoa työntekijä, minkä vuoksi hän huolehtii monipuolisesti seuran eri toiminnoista. Työtehtäviin kuuluu muun muassa kokouskäytännöistä huolehtiminen, seuran rahoituksesta, kirjamyynnistä ja varastosta huolehtiminen, jäsenrekisterin ylläpito sekä tiedottaminen. Sihteeriltä toivotaan kokemusta hallinnollisista tehtävistä, itsenäistä työskentelyotetta ja järjestelmällisyyttä.

Tehtävä tarjoaa näköalapaikan suomalaisen musiikintutkimuksen kenttään ja antaa mahdollisuuden omien taitojen monipuoliseen hyödyntämiseen. Tehtävä on osa-aikainen, ja siitä maksetaan 327 € kuukaudessa. Tehtävä soveltuu hyvin musiikintutkimuksen alan jatko-opiskelijalle tai jatko-opintoihin suuntautuneelle perustutkinto-opiskelijalle. Tehtävä on hoidettavissa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta käsin.

Lähetä vapaamuotoinen hakemus 4.6.2018 mennessä osoitteeseen mts.toimisto@gmail.com.


Kieli keskellä

30.04.2018

Vuoden 2018 toinen päivä herätti maamme tutkijayhteisöt ja tiedeorganisaatiot kiivailemaan tieteellisen tutkimuksen kielestä Suomessa. Unilukkarina toimi Helsingin Sanomien kolumnisti, nykyisin Edinburghissa professuuria hoitava Jaakko Hämeen-Anttila. Hänen mielestään tieteen maailmassa on vaikea nähdä, mitä mielekkyyttä on − kansallisia aloja lukuun ottamatta − julkaista tutkimusta suomeksi tai ruotsiksi, ”kielillä, joita 99 % alan tutkijoista ei ymmärrä”.  Kyseenalaistaminen ei jäänyt tähän, vaan virkkeen jälkiosa ja jatkolause provosoivat lisää: ”[s]uomenkielistä tieteelliseksi itseään nimittävää julkaisua lukiessaan jää ihmettelemään, miksi tekijä ei halunnut tiedemaailman näkevän työtään. Ehkä hän oli liian tietoinen siitä, että julkaisussa ei ollut mitään oikeasti uutta eikä artikkeli olisi kelvannut kansainväliseen sarjaan”. (Hämeen-Anttila 2.1.2018a.)

Lue lisää…


Kyllä sinne toosaan mahtuu

20.03.2018

Kolmio voi mahtua neliöreiästä, mutta kuutio ei millään mahdu pyöreästä. Tämän metodin kanssa puuhastelin tuttavan lapsen kanssa. Leikkikalu, jossa eri muotoisia kappaleita työnnetään laatikkoon erilaisista aukoista, on nimeltään palikkalaatikko, plokkiloota, plocklåda, tai boîte à formes.

Palikat menevät lootaan, koska ne ovat oikean kokoisia. Vaikeampaa on saada tutkija tv-ohjelman vieraaksi. Tutkija kokee olevansa sellainen hankalan muotoinen palikka, kun se ei sovi kolmion eikä neliön muotoon, eikä se sujahda toosaan edes kylki edellä.

Seurasin maaliskuussa Musiikintutkijoiden valtakunnallisen symposiumin esitelmiä. Siellä esitelmän pitäneet olivat lähes kaikki valovoimaisia esiintyjiä, kielitaitoisia, hauskoja ja viiltävän älykkäitä. Heitä haluaisin kuunnella useammin radiossa ja tv:ssä. Miksi julkisuudessa sitten esiintyvät pääosin muut ihmiset? Siellä ovat ne, jotka ovat siellä aiemminkin olleet, ja heidän kytköksensä yliopistomaailmaan on tavallisesti löyhä.

Vanhoja vaivoja riittää. Tutkimusaiheella on harvoin uutiskynnyksen ylittävää merkitystä, paitsi jos se koskee Mona Lisaa tai Maamme-laulua. Ihmiseltä, joka ei aiemmin ole ollut julkisuudessa, saa haastattelupyyntöön herkästi kielteisen vastauksen. Aihe ei joko suoraan liity tutkijan omaan alaan tai he eivät ole siihen omasta mielestään vielä riittävän perehtyneitä.

Yliopistokoulutus opettaa tehokkaasti itsekritiikkiä. Yritin muutama viikko sitten saada opiskelijaa vieraaksi erääseen ohjelmaan. Hänen mielestään hän ei voi puhua, koska on vasta toisen vuoden opiskelija. Kerran tehtiin juttu, jossa 8-vuotias opetti viulunsoittoa. Siitä tuli hauska, koska 8-vuotiaalle ei ollut kukaan ehtinyt sanoa, että ”sun koulutus on turhaa ja se maksaa liikaa”. Aistin myös yliopistojen ryhmäkuria: ei saa mennä julkisuuteen puhumaan jos sille ei ole ehdotonta perustetta.

On myös niitä, jotka kertovat etteivät epäsymmetristen kasvojensa tai lasimaisen hiuslaatunsa takia halua esiintyä televisiossa. Media kaipaa monipuolisuutta ja eri näköisiä ihmisiä, mutta se on itse onnistunut opettamaan ”eri näköiset” ihmiset hiljaisiksi.

Laatikkoleikin muotteihin yritetään myös journalistit sovittaa. Yhtä hyvin itse koen toimittajana, että en voi tehdä haastattelua Itämeren typpipitoisuudesta, koska se ei ole omaa alaani. Tunnen itseni myös vääräksi henkilöksi esiintymään käsinuken kanssa tai puhumaan uskonnosta. On päiviä, jolloin ei haluaisi mennä julkisuuteen puhumaan lainkaan, vaan mieluummin istuisi työhuoneella tutkimassa kirjallisuutta.

Kun meillä journalisteilla ja tutkijoilla kerran on samat ongelmat, niin sovitaan että ei välitetä niistä. Jos tiedotusvälineestä mahtuu läpi jalkapallokentän kokoinen itsetunto, niin mahtuu siitä sitten yhtä lailla hakusanallinen tieteellistä epävarmuutta. Humanistisesta tutkimuksesta soisi tulevan vahvempi osa median tarinastoa.

Janne Koskinen
Toimittaja, FM


Musiikintutkimuksen valtakunnallinen pro gradu -palkinto on myönnetty Simo Revolle

16.03.2018

Suomen musiikkitieteellisen seuran ja Suomen Etnomusikologisen Seuran palkintotyöryhmä on valinnut musiikintutkimuksen vuoden 2017 parhaaksi pro gradu -työksi Simo Revon tutkielman Tuotesijoittelu 2010-luvun alun suomalaisessa populaarimusiikissa (Turun yliopisto). Palkinto luovutettiin Revolle Suomen musiikintutkijoiden valtakunnallisessa symposiumissa Helsingissä 9.3.2018.

Perusteluissaan palkintotyöryhmä toteaa Revon tutkielmasta, että se ”on aiheeltaan erinomaisen kiinnostava, yhteiskunnallisesti relevantti ja tuore avaus musiikintutkimuksen kentällä. Musiikin sanojen ja musiikkivideoiden parissa esiintyvän tuotesijoittelun analyysi liikkuu ajassaan ja tarttuu kiinni suomalaisten artistien ja tuotantoportaiden populaarimusiikkituotteissa vallitseviin ansaintaloogisiin käytäntöihin ja niiden viimeaikaisiin muutoksiin. Tutkielma tuo esiin kuinka välttämätöntä on tiedostaa ja kehittää kriittisiä medialukutaitoja. Tutkielma on kaikin puolin tasapainoinen ja laadukas: aiempi tutkimus ja menetelmät hallitaan vaivatta, oman tutkimuksen arviointi on kypsää ja inspiroivaa. Kielen ja raportointitavan osalta tutkielma on moitteeton.”

Pro gradu -palkinnon palkintotyöryhmään kuuluivat tänä vuonna FT Markus Mantere, FT Kaj Ahlsved ja FT Juha Ojala.

Palkittu työ on luettavissa osoitteessa http://www.doria.fi/handle/10024/136196

 

 


Suomi, suomalaisuus ja monimuotoinen musiikintutkimus

18.01.2018

Satavuotiaan musiikkijuhlat

Lukuisat kuluneen vuoden aikana järjestetyt Suomen satavuotisjuhliin liitetyt tapahtumat ovat innostaneet musiikintutkijoita havainnoimaan, mitä musiikkeja tapahtumissa on esitetty. Millaisia käsityksiä suomalaisesta musiikista tai musiikin suomalaisuudesta nämä ohjemistot ovat toistaneet, mahdollistaneet ja osaltaan tuottaneet? Mitä musiikkiperinteitä ja -tyylejä eri tapahtumajärjestäjät ovat kytkeneet Suomen valtion satavuotisen olemassaolon juhlistamiseen? Minkälaisia ääniä, esiiintyjiä ja musiikillisia käytäntöjä on kelpuutettu siivittämään juhlallisuuksia sekä edustamaan suomalaisen kulttuurin vaiheita, piirteitä ja nykyhetkeä?

Lue lisää…


%d bloggers like this: