Tiedettä kotimaisella kielellä?

Maailmaa muuttuu ja tieteen kieli siinä sivussa. Englannista on muodostunut tieteen valtakieli, jonka merkitys on tietenkin noussut myös Suomessa. Se näkyy myös väitöskirjoissa, seminaareissa ja opetuksessa.

Viimeisten viiden vuoden aikana seurojen (MTS ja SES) järjestämien seminaarien kieli on ollut pääosin kotimainen, mutta vajaa neljännes esitelmistä on pidetty englanniksi. Englanninkieliset sessiot on pyritty niputtamaan yhteen siten, että ne muodostaisivat kotimaisia kieliä taitamattomille (mm. kutsuvieraspuhuat, vierailevat tutkijat, yms.) yhtenäisen istunnon. Suomalaiset jatko-opiskelijat ovat myös mielellään pitäneet omia esitelmiään englanniksi perustellen sitä joko sillä, että he voivat saada hyödyllistä kokemusta ja palautetta kotimaisia kieliä taitamattomilta. Tänä vuonna Seinäjoella pidettävän kansallisen musiikintutkijoiden seminaarin työkieli on historiallisesti pelkästään englanti, joka omassa mielessäni herättää kysymyksen kansallisen seminaarin tarkoituksesta.

En vastusta sinänsä tätä muutosta, mutta olen todistanut kyllä irvokkaita tapauksia, joissa suomalainen esitelmöitsijä on puhunut tankeroenglantia täyssuomalaiselle yleisölle. Itse olen kokenut nämä kansalliset tapahtumat liki ainoiksi tieteellisiksi tilaisuuksiksi, joissa voin viestiä omasta aiheestani suomeksi muille alan ihmisille, sillä muuten käyn kansainvälisissä tapahtumissa, kuten kaikki muutkin. Suomenkielinen esitelmä on aivan erityinen haaste, sillä terminologian suhteen joutuu kamppailemaan paljon enemmän kuin englanninkielisen esitelmän kohdalla, jolloin terminologia nousee luontevasta alan kansainvälisestä tutkimuskirjallisuudesta. Vaikka vierailenkin omissa töissäni toisinaan varsin teknisellä saralla (tietokoneanalyysi, akustiikka, kognitiotiede), ovat näiden alojen kokeneemmat suomalaiset kollegat kuten prof. Vesa Välimäki tai prof. Petri Toiviainen pitäneet aina tärkeänä suomenkielisten ilmaisujen käyttämistä aina silloin kun se on mahdollista.

Musiikkitiedettä suomeksi vai englanniksi?

Vältän tässä nyt toisen kotimaisen (ruotsin) kielen aseman pohtimisen musiikintutkimuksessa ja keskityn pohtimaan mikä on suomenkielisen tutkimuksen rooli. Julkaisupisteitä noukkiessa tulee harvemmin mietittyä suomenkielisiä julkaisukanavia, sillä niiden painoarvo on olematon. On pisteitä ajatellen hyödyllisempää pyrkiä julkaisemaan kansainvälisissä, referee-käytäntöä noudattavissa, pääosin englanninkielisissä julkaisuissa. Eikä sekään riitä, näistä kannattaa valita laadukkaat lehdet, eli ne joilla on korkea vaikutuskerroin (impact factor), jota mittaa Tieteellisen Tiedon Informaation Instituutti (Institute for Scientific Information, tuttavallisesti ISI). Tämäkään näkemys ei ole ongelmaton, sillä ovatko musiikintutkimuksen kaikki alat näin samalla viivalla? Mieleeni tulee erityisesti suomalaisen musiikin sekä sen historian tutkimus, jota voi olla vaikea ja epätarkoituksenmukaista julkaista ensisijaisesti kansainvälisillä foorumeilla. Sama ala kärsinee myös pisteiden laskujärjestelmästä, jossa artikkeleilla on suhteellisesti enemmän painoarvoa kuin monografioilla.

Oma ratkaisuni tähän dilemmaan on pyrkiä julkaisemaan pääosin kansainvälisillä foorumeilla, englanniksi, mutta viestiä tutkimuksesta Suomessa suomeksi. Suomenkieliselle viestinnälle luontevimmat foorumit ovat tapahtumat ja opetus Suomessa sekä tutkimuksia popularisoiva artikkeli tai kirjan luku, Musiikki-lehteä unohtamatta.

Mikä on sinun reseptisi?

Tuomas Eerola

Tutustu myös vilkkaaseen keskusteluun tieteentekemisestä suomen, englannin tai ruotsin kielellä hesarin keskustelupalstalla :

http://www.hs.fi/keskustelu/message.jspa?messageID=4013198

P.S. Kotimaisten väittelijöiden soisi pitävän lectio praecursoriansa omalla kielellään, sillä tarkoitushan on viestiä yleistajuisesti omasta työstään aihepiiriä tuntemattomalle yleisölle (mm. sukulaiset).

Ari Poutiaisen Stringprovisation-kirjasta arvostelu Strings-lehdessä

Ari Poutiaisen väitöskirjasta Stringprovisation – A Fingering Strategy for Jazz Violin Improvisation (Acta Musicologica Fennica 28) on kirja-arvostelu laajalevikkisen Strings-aikakausilehden tammikuun numerossa. Tässä arvostelu:

Stringprovisation: A Fingering Strategy for Jazz Violin Improvisation
by Ari Poutiainen. Finnish Musicological Society, €30.

In Stringprovisation, Finnish violinist, composer, and researcher Ari Poutiainen argues the need for new approaches to teaching jazz violin
and presents his own new approach to jazz fingering. The book, which was Poutiainen’s dissertation, is an academic text, but offers
practical ideas, exercises, and improvisation tips that should appeal to players and teachers outside of academia.

In the first section, Poutiainen discusses and critiques the publications of other string pedagogues, taking the stance that the
contemporary pedagogy for jazz violin does not, but should, take advantage of classical violin literature and other sources outside of
the jazz realm. He urges jazz violinists to use more of the fingerboard. He also believes students should not let intonation challenges guide their improvisation.

The second, and more engaging, section focuses on Poutiainen’s fingering approach and provides detailed examples for learning his
techniques. Especially interesting are the annotated solos in which Poutiainen breaks down two solos into two- to 15-measure sections. He
explains the note and fingering choices for each section, referencing the patterns and techniques provided throughout the book. Although
it’s not a method or exercise book in the strict sense, the ideas and examples provided in Stringprovisation should be useful to those
interested in serious jazz violin studies. —Lyzy Lusterman

Linkki arvosteluun

Kommentti Nikkasen & Westerlundin artikkeliin

Kiitokset Hanna Nikkaselle ja Heidi Westerlundille uusimmassa Musiikki-lehdessä julkaistusta kiinnostavasta artikkelista “Musiikkiesitys yhteisöllisen koulukulttuurin rakentajana” (1/2009). Artikkelissa pohdittiin, kuinka koululaisten musiikkiesitykset tulisi nähdä osana perusopetuksen kasvatustehtävää ja mitä vaatimuksia demokratian toteutuminen esitysten valmistamiselle luo. Erityisen lämpimiä ajatuksia lähetän kaikille niille kouluissa toimiville musiikkikasvattajille, jotka artikkelin mukaisesti jaksavat valmistaa sellaisia sovituksia ja esityksiä, joihin koulun kaikilla oppilailla on tasapuoliset mahdollisuudet osallistua.

Me sitten vihattiin niitä musiikkiluokkalaisia

Entisenä musiikkiluokkalaisena silmääni tökkäsi pahasti yllämainittu väliotsikko. Koulumuistoksi nimetty lause asettaa tahtomattaan musiikkiluokkatoiminnan kyseenalaiseksi. Jos on niin, että musiikkipainoitteisille luokille valikoituneet oppilaat herättävät suurta kateutta ja jopa vihaa tavallisten luokkien oppilaissa, niin ne tulisi varmaan kieltää turvallisuuden, tasa-arvon ja demokratian nimissä. Vähemmästäkin on kouluja kohtaan tehty muutosvaatimuksia, vai mitä sanotte siitä aloitteesta, jolla kyseenalaistettiin oppilaiden asettaminen pituusjärjestykseen, koska se syrjii pitkiä ja pätkiä. Päinvastoin musiikkiluokkatoiminta tulisi nähdä positiivisena merkkinä siitä, mitä musiikilla voisi koulussa saada aikaa, mikäli aikaa olisi enemmän, alakoulun opettajien musiikilliset taidot ja koulutustaso olisivat nykyistä korkeampia ja musiikki oppiaineena otettaisiin kouluissa tosissaan.

Unohtuiko yhteislaulu?

Artikkelissa puhuttiin koulun juhlista ja rituaaleista, joihin musiikkiesitykset tuovat iloa ja luovat tunnelmaa. Yhtä koulun juhlien keskeistä ohjelmanumeroa, yhteislaulua ei kuitenkaan mainittu. Haluaisin huomauttaa, että parhaimmillaan koko koulu – opettajat, oppilaat ja muut henkilökunta puhumattakaan juhliin kutsutuista vanhemmista – voi yhteislaululla puhaltaa kouluun yhteishenkeä samalla kun luo juhlavuutta sävelin. Ja juuri yhteislaulussa ovat musiikkiluokkalaiset suureksi avuksi sille tavallisen luokan oppilaallekin, sillä yhteislaulu on moninverroin antoisampaa, kun muutkin ympärillä rohkeasti laulavat. Yhteislaulussa apua on myös vanhoista tutuista lauluista, jotka paikalla olevat aikuisetkin tuntevat.

Päivi-Sisko Eerola, FM, jatko-opiskelija

Musicology in the 3rd Millennium

An interdisciplinary and international symposium organized by Sibelius
Academy, Department of Folk Music, The Doctoral Program of Music, and
University Consortium of Seinäjoki in collaboration with the Finnish
Musicological Society, 17th-19th of March 2010, in
Sokos Hotel Lakeus, Seinäjoki, Finland.

More information, see http://www2.siba.fi/3rdmillennium2010/symposium/

Seura 100 vuotta 2011

Ilmari Krohn perusti Suomen musiikkitieteellisen seuran vuonna 1911. Tätä merkittävää juhlavuotta tullaan juhlistamaan erityisin menoin, mm. juhlaseminaarilla (15.3.-19.3.2011). Tapahtuman järjestelytoimikunnan puheenjohtajana toimii prof. Eero Tarasti Helsingin yliopistosta.

Uusi julkaisu Musiikkitieteellinen kirjasto -julkaisusarjassa

MK 5 – Edward Aldwell & Carl Schachter: Harmonia ja äänenkuljeus (Suomennos: Olli Väisälä)

Edward Aldwellin ja Carl Schachterin Harmonia ja äänenkuljetus on Yhdysvalloissa klassisen aseman saanut oppikirja ja yleisesitys perinteisen duuri-molli-tonaalisen musiikin harmonisista käytännöistä. Nimensä mukaisesti teos kiinnittää huomiota yhtä lailla lineaarisiin kuin harmonisiin periaatteisiin ja tarkastelee niiden ilmenemismuotoja sekä suppeilla että laajoilla aikaväleillä. Teos lähtee liikkeelle yksinkertaisimmista perusteista ja rakentaa vähä vähältä kokonaiskuvan aiheesta kaikessa kompleksisuudessaan. Runsaat elävästä musiikista otetut esimerkit havainnollistavat kattavasti kulloinkin käsiteltäviä ilmiöitä, joiden omaksumisessa auttavat myös tarkkaan suunnitellut harjoitustehtävät. Harmonia ja äänenkuljetus soveltuu sekä eritasoisille soinnutuksen ja analyysin oppikursseille että itseopiskeluun samoin kuin käsikirjaksi kaikille tonaalisesta harmoniasta kiinnostuneille. (653 sivua)

Uutuusjulkaisua saa tilattua suoraan seuran sihteeriltä hintaan 40 € + postituskulut.
ISBN: 978-951-98479-6-2

Uusi julkaisu Acta Musicologica Fennica -sarjassa

AMF 28 – Ari Poutiainen: Stringprovisation – A fingering strategy for jazz violin improvisation

Ari Poutiaisen väitöskirja keskittyy viulunsoiton vasemman käden tekniikkaan, esitellen nk. sormitusskeemoihin perustuvan sormitusstrategian jazzviuluimprovisointia varten. Työssä tiivistyy tekijän taiteellisessa toiminnassaan toteuttama ja tutkima innovatiivinen tekninen ilmaisukeino. Väitöskirja on alallaan Suomen ensimmäinen.

Modernin jazzimprovisoinnin tuottaminen viululla edellyttää soittajalta usein erityisiä, jopa ”epäortodokseja” soittoteknisiä sovellutuksia. Stringprovisation –sormitusstrategia on tuore näkökulma jazzviuluimprovisoinnin vasemman käden soittotekniikkaan, joka perinteisesti hyödyntää suhteellisen rajoittunutta osaa viulun otelaudasta. Viitekehyksenä ja lähtökohtana toimivat sormitusskeemat, joita sovelletaan idiomaattisiin modernin jazzin sävelkulkuihin. Skeemojen avulla on mahdollista hallita improvisoidussa ilmaisussa joustavasti viulun koko otelauta.

Väitöskirjassa on kaksi osaa. Ensimäisessä osassa Poutiainen määrittelee skemaattiseen sormittamiseen tukeutuvan teknisen lähestymistavan ja tutkii sen esiintymistä klassisen ja jazzmusiikin viulu-, kitara- ja mandoliinikirjallisuudessa. Toisessa osassa Poutiainen esittelee osana taiteellista työtään kehittämänsä strategian, jossa paneudutaan esimerkiksi asemasoitto-, asemanvaihto-, jousitus-, ja improvisointitekniikkaan. Lisäksi hän tuo strategian osaksi käytäntöä kattavin esimerkein sekä erityisesti kahden, moderniin jazziin sitoutuvan laajan sovellutuksen kautta.

Poutiainen tiivistää omin sanoin: ”Työssä keskitytään – näin kansantajuisemmin ilmaistuna – siihen miten sormet liikkuvat ylös ja alas, pitkin ja poikin viulun otelaudalla. Ja miten juuri voidaan tehokkaammin käyttää hyödyksi otelaudan ylempi, usein teknisesti erittäin haastavaksi koettu osa. Skeemoihin perustuva sormittaminen on varsin uusi näkökulma ja se voi saavuttaa jatkossa merkittävän aseman viulun sormitustekniikassa. Työni tarjoaa paljon mielenkiintoista aineistoa myös klassisille viulisteille ja se avaa kiehtovia mahdollisuuksia esimerkiksi varhaisviulupedagogiikan parissa.”

Uutuusjulkaisua saa tilattua suoraan seuran sihteeriltä hintaan 30 € + postituskulut.

Kokouskutsu

SUOMEN MUSIIKKITIETEELLISEN SEURAN VUOSIKOKOUS 2009
Pe 27.3.2009 klo 18:00
Educarium, Edu2-sali, Assistentinkatu 5, Turku

Suomen musiikkitieteellisen seuran sääntömääräinen vuosikokous pidetään Turussa valtakunnallisen musiikintutkijoiden symposiumin yhteydessä. Vuosikokouksessa käsitellään yhdistyksen sääntömääräiset asiat.

Esityslista

1. Kokouksen avaus
2. Valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja tarvittaessa kaksi ääntenlaskijaa
3. Todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus
4. Hyväksytään kokouksen työjärjestys
5. Esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajien lausunto
6. Päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä
7. Vahvistetaan toimintasuunnitelma, tulo- ja menoarvio sekä jäsenmaksun suuruus
8. Valitaan hallituksen puheenjohtaja ja muut jäsenet
9. Valitaan kaksi tilintarkastajaa ja heille kaksi varamiestä
10. Käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat

Tervetuloa kokouskahveille!
Suomen musiikkitieteellisen seuran hallitus

Seuran jäsenten postituslista

Seuran jäsenten s-postilistalle voi liittyä (tai poistua) sivulta http://lists.jyu.fi/mailman/listinfo/mts

Suomen musiikintutkijoiden symposium 09

Suomen musiikintutkijoiden 13. valtakunnallinen symposium: MUSIIKKITIETEEN TUOLLE PUOLEN, Turun yliopisto, 26. – 28.3.2009
Tarkemmat tiedot:
http://hum.utu.fi/oppiaineet/musiikkitiede/symposium.html